keskiviikkona, tammikuuta 16, 2013

Resting calm in me

Muistot Kemiönsaarelta, kotikirkoistani, nyt olen taas menossa kotipaikkaani. Olen niin  iloinen, kun pääsen siellä käymään, olen niin iloinen siitä, että pääsen taas kotikirkkooni, synnyinseudulleni. Salossa tietysti asun, mutta on Kemiönsaarellakin paikka sydämessäni, on aina! Kyllä se on mukavaa, kun jollain on aina aikaa ottaa minut käymään. Gunlög ei voinut ottaa minua syystä, joka on ollut tiedossani jo pidemmän aikaa. Mutta mukavaa on, kun pääsee, kuitenkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti