Kesä lopullisesti ohi...

Hurinaattorin näkee viimeistä kertaa kesän aikana, aika paljon on Naarilassa ollut. Ja kun kesä on ohi, voin lämmöllä ja valokuvien kera muistella rakasta hurinaattoria. Kaikille hän on kehrännyt, kaikkien kanssa ollut kaveri. Onnellisimmillaan hurinaattori on ollut saatuaan makkaraa, se on kasvattanut rukin kierroksia. Tiistaina kuulin ensimmäistä kertaa hurinaattorin maukuvan, koskaan aiemmin hän ei ollut maukunut. Kiitos, hurinaattori!

Yhdessä karavaanareiden kanssa leirinuotiolla

Leirinuotiolla karavaanareiden kanssa, ystäviä tuli paljon. Myös eläinystäviä sain, kunnioitettavaan viidentoista vuoden ikään ehtineen kissan ja iloisen koiran. Sydämellä olen heitä kaikkia pitänyt, lupasinhan heille sen. Raaseporin Karjaalta ovat eläinystävät perheineen, minä ajattelen heitä koko pitkän syksyn ja talven.

On vaan niin mahtavaa, kaikki on kohdillaan!

Olin iloinen siitä, että aamu lähti hyvin liikenteeseen, eikä äiti ole lähdössä Perniöön, aina parempi, kun on joka päivä siellä ollut. Musiikki soi ja fiilis vaan niin hyvä, että ei voi olla parempaa. Suihkussa oli jo hyvä fiilis, nautin kovasti. Nyt osaan nauttia näistä pienistä iloista, joita päivittäin on, kyllä niitä löytyy, kun vaan osaa etsiä. Vastoinkäymistenkin keskellä pitää osata nauttia iloista, vaikka niitä ei aina niin olisikaan!

Pelisi on pelattu!

Kyllä se nyt alkaa näyttää siltä, että Gaddafin peli on pelattu. Libyalaisilla ei ole enää pelkoa, kun diktaattori on poissa vallasta. Yli neljäkymmentä vuotta diktatuuria takana, nyt on uuden aika. Pelisi on pelattu, Gaddafi!

Kuvat puhukoon puolestaan....

Eilisiltana (keskiviikkona) räppäsin melkoisen määrän kuvia Naarilan hurinaattorista. Hän kiersi monen ihmisen kautta siliteltävänä ja rapsuteltavana, onnistui hurmaamaan jopa linja-autonkuljettajan! Onneksi kuljettajamme Raimo osoittautui kissaihmiseksi, joten sikäli ei haitannut. On kyllä tullut kuvattua vähän joka kohdassa, tietysti tää kulttuuripääkaupunkivuosikin on aiheuttanut pientä kuvausbuumia. Kyllä on kivaa, kun hurinaattori on aina Naarilassa vastassa!

Kisu oli ystävämme

Jos joku antoi kisulle makkaraa, heti se oli meidän lähellämme. Kovasti se kehräili ja oli iloinen. Minua hän raapi, mutta ei se mitään haitannut, kun hän vaan oli siinä. Kuvia tuli taas pilvin pimein, se oli mukavaa. Kaipa torstainakin on sellainen pilvin pimein-päivä, näin ainakin itse toivon. Miauuuu ja kurrrr!

Syksyn tulon huomaa....

Viimeistään siinä kohin, kun alkaa kansalaisopiston nettilomaketta täyttää. Ihan tässä just huomasin, että joihinkin kursseihin oli ilmoittautumiset jo alkaneet, ei tosin ihan kaikkiin, mutta muutamiin oli jo ilmoittautumiskäsky käynyt. Laulukurssi oli sellainen ja toinen minulle niiiin rakas lausunta. Se on tullut rakkaaksi sen takia, kun olen harrastanut sitä niin kauan. Olen iloinen siitä, että saan nauttia, kunhan aivoni eivät käy ihan ylikierroksilla!

Omenahilloa tekemään!

Juurikin näin, tänään on sitten illalla se edessä. Kuorit omenat, niitä on kaksi kassillista. Ja se vielä, että onneksi tajusin tuoda kaksi kiloa sokeria, veikkaanpa, että ainakin sen verran menee. Mutta mieli on nyt korkealla, kun saan auttaa äitiä omenahillon teossa, omenat ovat olleet koko päivän kotona. Ainoa, että niitä ei voi kuoria kovin paljon etukäteen, koska ne tummuvat. Mutta kun me yhdessä tehdään, me selvitään siitä. Mukavaa se on, ilman muuta!

Olen iloinen

Että kesän matkat ovat sujuneet odotusten mukaan ja vähän ylikin. Ainakin olen saanut nauttia hyvästä matkaseurasta kaikilla matkoilla, erityisen hyvää seura oli Tallinnassa. Olin iloinen siitä, että pääsin sinne kahdeksi yöksi, kaikkialle oli lyhyt matka. Ruotsin-laivamatkamme sujui myös hyvin, odotettua paremmin sekin. Kuvia oli ihan hurja määrä, joukossa vähän vanhempiakin. Mutta se vaan, että kun matkat menevät hyvin, on taas ilo reissata!

Iloisia juttuja, mahtavaa

Paljon mahtavuutta on tähänkin päivään saanut sopimaan, paljon iloa ja hyvää mieltä. Mukavaa on ollut pitkin kesää, niin paljon, että alan jo epäillä, riittääkö yksi leikekirja siihen mahtavuuteen. Materiaalia on nimittäin aikamoinen määrä, tarvikkeita ei ole ihan niin paljon suhteessa materiaalin määrään. Mutta niitäkin varastoja täytellään pikkuhiljaa, ei niiden kanssa ole kiire. Olen iloinen, että saan olla mukana kaikessa hienossa, en tiedä, miten siitä selvitään. Paljon iloa oli taas tässäkin päivässä, ei hetkeä ilman, että Vladi kyselee menoistani!

Laivamatkalla!

Isabellalla, ilomielellä!
 Kaksi linja-autollista,
laukut ja kassit täynnä tavaraa.
Ennen Maarianhaminaa tapasin Ville Vikingin,
aina iloisen lihapullilla herkuttelevan laivakissan!
Oli mukava matka ja kaikki kohdillaan!

Uudelleen, uudelleen, uusi viikko...

Tää on nyt sitten tätä, kun maanantaina laivalle lähtiessä pitää muistaa, missä linja-autossa on, ettei vahingossa mene toiseen. Olen niin iloinen siitä, kun me päästään laivalle, kyllä sitä kieltämättä on jo vähän odottanut. Matka maksaa 38 euroa, siihen kuuluu kaikki, hytti, lounasruoka ja kuljetus satamaan ja satamasta. Ikinä en voi unohtaa tätä, tää on kaikki niin hienoa ja mahtavaa!

Kuka sanookaan, että elämä ei olisi hienoa?

Kun oikein osaa fiilistellä, voi luottaa siihen, että elämä on oikein hienoa. Veikkaanpa, että kun näen Sirkkulan ja Märyn paikkurit, Vladi kysyy, minne olen menossa. Aamullakin oli kysynyt, kun olin toissapäivänä liikkeellä. Naarilan rantaleijona oli siellä nytkin, mukava kissa ja niin seurallinen! En ihmettele, vaikka se oli katsonut moneen otteeseen linja-auton perään!

Tässä ja nyt

Illalla sitten Naarilaan, näin kerroin Vladille, kun mä näin hänet
aamupäivällä. Olin matkalla kirjastoon,
ihan kuten aina silloin tällöin olen.
Koulut on alkaneet ja vauhti sen kun kasvaa.
Minäkin odottelen iloisin mielin,
koska pääsen paikkurilla kulkemaan.
Jälleen se on edessä
syksyllä ja talvella!

Kukaan ei tiedä...

Mikä siinä kaikessa viikonloppuna tapahtuneessa oli takana, mutta sen tiedän, että isoäitini ei ollut ihan oma itsensä. Enempää en tästä kerro, kun en saa kertoa. Minulla on mahtava fiilis, kun kaiken saa kohdilleen, se on ollut tosi mukavaa. Olen iloinen, kun kamerakin on kuvauskunnossa, tää on kaikki mukavaa!

Ilosia fiiliksiä...

Olen onnellinen
ja iloinen, keskiviikko
oli viikon ihanin päivä.
Oli sellainen mahtava
mieliala koko viikon
se siirtyi sateiseen lauantaihin.

Mukava huomata, kuinka iloisia
kaikki olivat. En osaa oikein sanoa, mikä tämän
iloisen mielen sai aikaan... Saiko uusi petauspatja
ja kissan näkeminen, voi olla!

Perjantai, perjantai!

Monesta koululaisesta tuntuu ikävältä aloittaa koulu, kun se tarkoittaa niitä aikaisia ylösnousuja. Sen takia kovin moni ei ole riemusta hihkunut. Aina se kesä tulee, aina on mahdollista nauttia, onhan niitä lomia syksyllä ja talvella, tosin ne eivät ole kuin viikon mittaisia, mutta lomia nekin. Oli fiilis aika mahtava kaiken sen torstaina tapahtuneen jälkeen, en mä tiedä ainakaan mitään sen parempaa kuin tän hyvän fiiliksen!

Iloisia mielikuvia

Kaikkein iloisin mielikuva tulee siitä, kun Naarilassa vierailee kaunis kissa. Harmaanvalkea se on, oli jo edellisellä kerralla vieraillut grillillä ja saanut makkaraa. Me rapsutimme sitä, linja-auton lähdönkin se seurasi todella tarkkaavaisesti. Ihmetteli kai, mihin kaikki rapsuttelijat häviävät. Toivottavasti tapaisin tämän kissan vielä uudelleen, sen verran hyvää fiilistä se sai aikaan!

Keskiviikkoaamu

Naarilaankin mennään tänään iloisesti fiilistelemään,
vielä sitä kesää jäljellä on, ihan hyvä juuri näin.
Kukaan ei saa sanoa minua tyhmäksi,
mutta eihän kukaan ole sitä Naarilassa tehnyt!

Iloista ja ihmettelyä

Olin kaupungilla ja yritin soittaa kotiin, meni siinä vissiin pari kertaa yrittäessä, mutta arvelin äidin lähteneen Vapun ja Huiskun kanssa lenkille. Juuri näin siinä oli käynyt, Anu, äiti ja koirat tulivat minua vastaan ennen kuin kaarsin kotiin johtavalle polulle. Minusta oli hurjan hauskaa, kun koirien hännät heiluivat ja vauhdilla he pyrkivät luokseni. Vappukin tekee sitä useasti, vaikka on jo kaksitoistavuotias. Heiltä saa iloisen tervehdyksen aina, riippumatta siitä, missä he ovat!