Ulkona sataa sataa ropisee

Tietää sen siitä, kun parvekkeen lasit on niin märät, ettei niistä tahdo nähdä kunnolla ulos. Sopii aika hyvin siihen mielentilaan, missä nyt on, kun kuuli tädin miehen kuolleen. Eihän kuolema koskaan kiva ole, mutta nyt oli kyllä niin pitkään epätietoisuutta ja sairaalassa juoksemista, että tuli hyvään kohtaan. Kirjoitin maanantaina tästä toiseen blogiin, onneksi sain purettua tunteitani siihen. Mutta mieli on aika korkealla nyt, saan olla iloinen, että näin on!