Tapoja, joita on tullut

Minulle ja Timolle, kirkkoherrallemme, on tullut sellainen tapa, että me aina tervehdimme toisiamme ja vaihdamme muutaman sanan. Se on ollut tapanamme aina, kun vain jompikumpi meistä hoksaa toisen menon. Yleensä se on kirkkoherra, joka huomaa minun kulkevan työhuoneensa ikkunan editse, siinä kohdassa aina ehtii muutaman sanan vaihtaa. Ja se saa aina iloiseksi mielen, saa aikaan sen, että aina on hyvä mieli. Aina ajattelen kirkkoherraa ja hänen perhetään, sekin on mukavaa. Nyt olen iloinen, mahtavaa on, että vuodessa minusta ja kirkkoherrasta on tullut hyviä ystäviä!