Näitä elämän pieniä ja vähän suurempiakin mahtavuuksia, vuosi 2011 ja seuraavastakin vähän.
maanantaina, toukokuuta 09, 2011
Hip man!
Aina kuulee jos jonkunlaista ääntä tuolta varsinaisen kirjaston puolelta, jos ei muuta niin sitte noi hälytysportit soivat tossa ulko-ovien edessä. Joten kyllä oon itsekin saanut siihen varautua, aina on jotakin. Mutta nyt on kyllä tosi kesäinen päivä, pariin kertaan tuli tossa ajeltua toi Lukkarinmäki alas. Musta tuntuu, että Pregoni on siinä mäessä parhaimmillaan. Ei sitä oikein muusta mäestä ton kanssa ole alas mentykään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti